Olipa kiva tavata eilen ja turista samanmielisten ihmisten kanssa! Toivottavasti Ansku on saanut nukuttua kunnolla ja lyhennettyä univelkaansa.
Juttelimme eilen siitä, miten läheisemme suhtautuvat meidän ystävyyteen Annun kanssa. Yhteistä kaikkien meidän kolmen siipoille tuntui olevan ajoittainen väsähtäminen aiheesta keskusteluun (lue: monologiin). Tavallaan sen ymmärtää. En varmaan itsekään jaksaisi kuunnella, saati uskoa, jos puoliso tuntitolkulla paasaisi asiaa, jollaista en halua uskoa Suomessa ollenkaan tapahtuvan.
Näiden viimeisten saatananpalvontahöpinöiden tultua lööppeihin yksi ystäväni - kaikin puolin järkevä ja täyspäinen ihminen - soitti järkyttyneenä ja kysyi, jaksanko vieläkin uskoa Annun syyttömyyteen (jaksan). Siis kun nyt on tullut vaikka kuinka paljon näyttöä kaikesta kauheasta (ei ole), niin onhan se selvää, että jotain kauheaa siinä perheessä on tapahtunut! Tämä sama logiikka tuntuu olevan monilla muillakin ihmisillä. Ei savua ilman tulta!
Ehkä ei, mutta savuverhon voi tehdä myös keinotekoisesti. Peittämään jotain sellaista, jota ei haluta näkyväksi. Vastuuttomaksi ja anteeksiantamattomaksi tämän Annuun kohdistuneen perättömien syytösten savuverhon tekee se, että sen avulla tuhotaan yhden perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti