Tällaisen Anneli Auerin me tunnemme. Ansku (valkoinen kirjasin), Niina (vaaleanpunainen), Anne (vihreä) ja Susku (sininen) keskustelevat ystävästään Annusta (punainen). Lukeminen kannattaa aloittaa vanhimmasta tekstistä. Niinalla on myös oma blogi, jossa on tutkittua tietoa esimerkiksi lapsen vieraannuttamisesta vanhemmastaan ja väärien haastattelumenetelmien tuottamista virheellisistä hyväksikäyttösyytteistä: http://niinaberg.com
tiistai 15. toukokuuta 2012
Keveneekö?
No, jos mä sitten keventelen vaikka paatos aiheesta on enemmän kuin paikallaan. Annun kanssa kahviteltiin pääasiassa meillä, koska mun oli siten helpompi samalla hoidella mun poikavauvoja (lasta ja koiraa). Siks toiseks mua hippasen ahdisti ajatus, että jotkut poliisihenkilöt kuuntelisi meidän keskusteluja. Annu ei salakuunteluista enää perustellut, hän oli jo tilanteen hyväksynyt/alistunut/ei voinut muuta... Mun miehen kanssa me välillä puhutaan niille poliiseille, jotka mahdollisesti kuuntelee salaa: "Älkää nyt vaan käsittäkö väärin vaikka just sanoin mun lapselle, että syön tollasia aamupalalla leivän päällä, en tietenkään tosissaan tarkottanu tai sitä, että oles nyt hiljaa, kun olet vielä tollanen nyrkillä tapettava".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti