Jotain rajaa

Annu tosiaan on vahva nainen, jolla on ihailtava elämänasenne. Hän on valmis näkemään vaivaa silloin, kun asioita voi muuttaa paremmiksi. Toisaalta hän hyväksyy ne asiat, joille hän ei mitään mahda ja ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Annu on vahva, mutta rajansa kaikella. Annu on kuitenkin ennen kaikkea ihminen. Ja ihmiset eivät jaksa mitä tahansa eivätkä miten kauan tahansa. Jossain menee joskus joku raja. Toivotaan, että Annu todella on niin vahva kuin mitä tämän sotkun setviminen nyt vaatii.

Me on Annun kanssa mietitty millainen oikeudentaju lapsille muodostuukaan tässä tilanteessa. Annun ja Jukan kasvatustyö valuu täysin hukkaan. Heidän perheessään oli aina tärkeää, että pitää olla rehellinen. Annu itse on hyvinkin rehellinen ihminen. Minun mielestäni joskus jopa aivan liiankin rehellinen. Tarvitaanko joku kasvatusguru tai psykologi, jotta lasten ajatusmaailma saadaan korjattua raiteilleen, miten lapsille opetetaan uudelleen rehellisyyttä? Kuitenkin jo pidemmän aikaa lapset ovat saaneet valtavasti aikuisten huomiota ja huolenpitoa osakseen näillä kauhutarinoilla. Lapsille pitäisi opettaa, ettei höpöjuttuja sovi kertoilla vaikka sillä saisikin jotkut ihmiset innostumaan. Toisaalta lapsille pitää antaa myös anteeksi, he ovat joutuneet tahtomattaan tosi ikävään tilanteeseen. Olisikohan vastaus ongelmiin sittenkin kovin yksinkertainen - mahdollisimman tavallinen arkielämä oman äidin kanssa – rakkautta ja rajoja?

Verovaroja ei ole säästelty tässä jutussa, jossa syyttäjät ja poliisit runnovat väkisin läpi mitä omituisimpia rikosfantasioita, jotka lapsikin tietää höpö-höpö -jutuiksi :) Toivon siis, ettei säästökuuri iske siihenkään kohtaan, kun rikki revittyä perhettä aletaan kursia kokoon tämän sotkun selvittyä. Salapoliisi Seppo voitaisiin tällä kertaa soluttaa tärkeämpään tehtävään, auttamaan Annua ja tukemaan palauttamaan kotirauha Annun kotiin ja perheeseen.