Kerroinkin jo aiemmin siitä, kuinka suuren osan ajatuskapasiteetistani Annu on viime vuosina täyttänyt. Siinä vaiheessa kun ajatukset alkavat pyörimään yhden ja saman asian ympärillä, tulee minulle tarve ajatella välillä jotakin muutakin. Tässä viime aikojen parhaiksi osoittautuneet keinot:
1. Kilautan kaverille. Heidän perheensä on juuri löytänyt kivan mökkipaikan. Sen hankkimisen järkevyyden pohtimisessa, paikan päällä käymisessä ja tarjouspyynnön hyväksymisen jännittämisessä saa mukavasti kulumaan monta tuntia.
2. Ratsastustunti. Täysi mahdottomuus ajatella mitään muuta kuin kantapäiden painamista alas ja selvän laukka-avun antamista. Vasta loppuverryttelyssä ajatus karkaa ensimmäistä kertaa takaisin Annuun.
3. Talkoot ulkoilmassa. Tuli vietettyä viisi tuntia kentän laidalla remmityttönä. Yhtään ei saa ajatus herpaantua tai muuten oma homma jää hoitamatta. Sinänsä yksinkertainen homma: ota remmi maasta ja vie se pesuvatiin parinkymmenen metrin päähän. Palaa takaisin ja vie seuraava. Jne, jne...
Kun Annu pidätettiin syksyllä 2009, pohdin kauan aikaa, mitä kirjoittaisin hänelle. Sitten päätin kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti omasta elämästäni. Näin jälkeenpäin ajatellen ja omien kokemustenikin perusteella on tärkeää, että pystyy edes hetkeksi irrottautumaan raskaista ajatuksista.
3.11.2009
Paljon, paljon kiitoksia pitkistä kirjeistäsi! Sain ne vasta äsken, kun minun postini menee tutkijan kautta, eli ne luetaan (katsotaan) läpi ennen kuin saan ne omiin käsiini ja tutkija on ollut lomalla ja sairaslomalla, joten sain nyt kaikki kerralla. Oli tosi piristävää saada lukea juttujasi "tosielämästä", kun olen ollut täällä eristettynä ulkomaailmasta nyt jo 40 päivää yhteen menoon...
Annu
14.11.2009
Kiitoksia kirjeestäsi! Äläkä yhtään nolostele ruusuista elämääsi - tuntuu tosi mukavalta kuulla tuulahduksia normaalista, hyvästä elämästä...
Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti