lauantai 12. toukokuuta 2012

Kiven sisässä

Mua jännitti ihan hirveesti mennä vankilaan, kun en ole koskaan ennen käynyt. Tai olen joskus käynyt Kakolassa tutustumassa, mutta en tapaamassa ketään. No tunnustetaan, että muahan jännittää nyt mennä mihin tahansa uuteen paikkaan. Turun vankila on aika ankean näköinen ja iso laitos.

Ensin siellä tarkistettiin henkkarit ja sitten piti jättää kaikki ylimääräinen lukolliseen kaappiin ja kävellä metallinpaljastimen läpi. Ensimmäisellä kerralla jouduin riisumaan kengät, vyön ja rintaliivit, jippii, tosi hienoa, kun muutenkin olin hermostunut. Seuraavalla kerralla osasin jo pukeutua sallitusti enkä joutunut riisumaan kuin kengät. Sitten kaikki vierailulle tulevat menivät yhteen huoneeseen odottamaan, että kello olisi varmasti yli sen milloin vierailuaika alkaa. Kun kello oli riittävästi yli ja ihmiset hermostuneita, meidät vietiin tapaamishuoneisiin, joissa vangitut odottivat pleksilasin takana ja saimme puhua melkein 45 minuuttia puhelimen kautta. Tapaamisaika loppui tasan silloin kuin pitikin.

Ensin olin aika järkyttynyt tapaamistilasta ja siitä, että toden totta joutui puhumaan puhelimitse pleksin läpi, mutta olihan se kuitenkin tyhjää parempi. Oli tosi mukavaa nähdä Annua ja jutella. Tietysti aika loppui kesken, mutta kohtaaminen oli kuitenkin voimaa antava, ainakin minulle ja toivottavasti myös Annulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti