Viime vuonna yhtenä hankalana
kesäisenä päivänä, kun lapsi oli kitissyt koko aamun ja koiranpentu pissinyt
lattialle sata kertaa, soitin naapurin Annun ovikelloa. Sanoin jotain tosi
tyylikästä jotenkin näin, että ”kohta mulla palaa pinna, tulisitko kahville?” Annu lähti heti ja pelasti mun päivän. Juotiin kahvia ja
parannettiin maailmaa. Jotenkin lapsikin rauhoittui, eikä koirakaan pissinyt
koko aikaa lattialle vaan osui muutaman kerran paperiin. Inhimillistä ja
ihanaa. Tavallista elämää. Siitä alkoi meidän ystävyys, kiitos siitä Annu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti