Minä tutustuin Annuun aivan erilaisessa tilanteessa ja paljon myöhemmin - aivan keskellä tätä kaameaa painajaista.
Viime kesänä Annu oli juuri päässyt vapaaksi ja elätteli toiveita lasten kotiin palaamisesta. Minulla omat neljä lasta ja koira tuntuivat täyttävän hengitysilman ja kodin joka neliön, kun taas Annu olisi toivonut saavansa lapset tyhjään kotiinsa. Täytimme toistemme tarpeen keskustella asioista toisen aikuisen ihmisen kanssa. Jaettu tuska on edes hiukan pienempi. Meillä oli paljon yhteistä, joka johtui osittain siitä, että molemmilla oli suuri perhe. Kuulin eräältä ystävältä, että minun lapseni ja tämän ystävän lapsi olivat keskustelleet aiheesta, miten minä ja Anneli oltiin ystävystytty. Tähän minun lapsi oli tokaissut, että kai niillä on paljon yhteistä, kun ne molemmat on äitejä. Toisaalta, joissain asioissa olimme myös kovin erilaisia. Minä äkkipikainen, malttamaton ja hiukan anarkisti. Annu taas rauhallinen, kärsivällinen, analyyttinen ja uskoi hyvään vaikka oli jo silloin kokenut suuria vääryyksiä.
Hienoa, että sinä Ansku voit tehdä asiassa jotain konkreettista Annun hyväksi oikeudenkäynnissä. Ja mukavaa, että me tutustuttiin toisiimme Annun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti