Jos meillä tapahtuisi henkirikos, minä voisin marssia vankilaan, suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Tämä siis sillä edellytyksellä, että rikosta ratkottaisiin porilaisittain arvioimalla talon emännän henkistä tilaa kodin siisteyden perusteella.
Silloin kun Annun Ulvilan-kodin kuvia oli iltapäivälehdissä, Annu kysyi mun mielipidettäni kotinsa kunnosta. Vastasin lähettämällä kuvia omasta kodistani. Tippaakaan liioittelematta voin sanoa, että voitin kisan kotiemme kaaoksesta 6-0. Tosin meillä oli pientä remppaa silloin(kin) juuri menossa, mutta silti...
Ehkä kykyni sietää epäjärjestystä on jotenkin erityisen hyvin kehittynyt, mutta mun mielestäni niissä Ulvilan kuvissa ei ollut mitenkään poikkeuksellisen sotkuista. Toki tavaraa oli paljon, mutta mitä muuta voi odottaa 6-henkisessä perheessä, jossa äiti askartelee työkseen?
En ole koskaan ymmärtänyt sitä meteliä, joka niistä kuvista nousi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti