Salaisuuksia

Ymmärrän, että tämän tyyppisissä rikosepäilyissä mahdollisia asianomistajia pitää suojata, siitä olen liikuttavan samaa mieltä tuomioistuimen kanssa. Miten salaamisessa on onnistuttu, on toinen juttu. Ensinnäkin on aivan eri asia salata asianomistajien henkilöllisyys, kuin se, että kuinka monta heitä ylipäätään väitetään olevan olemassa. Selosteesta ja tuomiolauselmasta selviää vaivatta neljän asianomistajan henkilöllisyys. Viidennen asianomistajan henkilöllisyys ei onneksi selviä. Häneen kohdistuneiden rikosten osalta syytteet on hylätty. Mikäli asiassa on ollut useampia väitettyjä asianomistajia, mutta joilla ei ole ollut korvausvaatimuksia, ei heitä mainita tuomiossa millään kirjaimella.

Millä perusteella E:hen kohdistuneiden rikosten osalta ei tuomiota tullut, eikä myöskään eläinrikosjuttujen kohdalta, mutta monesta muusta syytekohdasta tuomio annettiin. Tuomion väitetään perustuvan asiantuntijoiden arvioihin lasten kertomusten luotettavuudesta. Eikö lasten kertomusten luotettavuutta olekaan arvioitu kokonaisuutena vaan pikemminkin tarina kerrallaan? Tuo me uskotaan ja tuota taas ei…

Mahdollisten uhrien henkilöllisyyden salaaminen on toivottavaa, mutta mikään muu ei tässä käsittääkseni vaadi salaamista. En ymmärrä, miksi asiantuntijoiden arviot eivät voisi olla julkisia. Heitä tai heidän henkilöllisyyttään ei kai ole mitään syytä suojata. Heidän arvionsa pitäisi olla päivänvalon ja arvostelun kestäviä, kun ammatikseen arvioita tekevät. Olisi mielenkiintoista tietää millä perusteilla ovat päätyneet siihen, että lapsen jotkut kauhutarinat ovat toisia uskottavampia ja luotettavampia kuin taas toiset. Vai onko tähän lopputulokseen päätyneetkin tuomarit itse eikä niinkään asiassa kuullut asiantuntijat. Silloin salaaminen on luonnollisesti arvovaltakysymys.

Salaisuuden varjossa on aina helppo olla oikeassa.