tiistai 26. kesäkuuta 2012

Mukavaa palautetta

Olemme saaneet jonkin verran palautetta blogistamme. Olemme toimittaneet Annulle itselleenkin kaikki tekstit ja hän on mielellään lukenut vaihteeksi jotain positiivistakin itsestään. Totta kai meitä kaikkia jännitti Annun suhtautuminen kirjoittamiseemme, sillä vaikka tarkoituksemme onkin hyvä, ei kokemustemme mukaan pelkkä hyvä tarkoitus aina riitä siihen, että lopputulos olisi onnistunut.

Muutama rohkea lukija on kääntynyt puoleemme omalla nimellään. Kiitos teille siitä! Kiitos myös muutamalle anonyymille, joiden palautteen päätin tänään sittenkin julkaista kiitokseksi siitä vaivasta, jonka olitte nähneet ja siitä rohkeudesta, joka on teissä nupuillaan. Valitut palautteet ovat näkyvissä niiden juttujen yhteydessä, joihin ne on lähetetty vastauksena.


2 kommenttia:

  1. Taivaassa on erityinen paikka teidän blogistien kaltaisillle rohkeille naisille! Samoin kuin Juha Mannerin kaltaisille asianajajille. Ja Juha Joutsenlahden kaltaisille poliiseille.

    Uskon myös Anneli Auerin syyttömyyteen vaikka en häntä itse tunne.. Ihmisoikeusliitolle ja Amnestylle raportoimme siskoni kanssa käräjäoikeudessa esiintulleet esitutkinnassa tapahtuneet väärinkäytökset niin äidin kuin lasten kuulusteluissa. En uskonut että oikeusvaltiossa tulisi tällaiselle blogille olla tarvetta. Toisaalta. Kukapa olisi uskonut että Alpo Rusin syyttömyydestä maanpetokseen tarvittaisiin tämänkaltaista näyttöä: rohkean ystävän, Olli Rehnin tuki joka meni yli äyräiden. Ilman sitä Alpo Rusi tuskin olisi koskaan saanut oikeutta. Rehnin perhe ei saanut hienoa julkisuutta tuolloin vaan joutuivat ö- kutsuvieraslistalle ja Ollin ura oli vaakalaudalla. Kuten yksi teistä kirjoitti, joskus on oltava rohkea. Vaikka se toisi epäsuosiota tai pilkkaa. Kaikki tiedämme miten Olli Rehn on lopulta kuitenkin saanut maineensa takaisin eikä tekoaan kukaan enää pilkkaa tai kummaastele.

    Julkisesti Anneli Auerin puolustaminen omalla nimellä on rohkeaa nytkin kun hän on virallisesti syyttömäksi hovioikeudessa todettu. Hänen puolustamisensa käräjäoikeuden käynnin ollessa kesken oli lähes yliluonnollista rohkeutta vaativaa. Ainakaan oikeudenkäyntiin ei saapunut yhtään hänen ystävää seuraamaan. Median edustajien keittiöpsykologointia oikeussaliin käytävillä se olisi ehkä hieman hillinnyt. Toisaalta myös työnsä puolesta Annelin puolesta puhuminen oli tuolloin rohkeaa. Kolmesta poliisista jotka näin tekivät ( ensimm tutkinnan johtaja, päätutkija sekä tekninen päätutkijä) vain yksi ei ollut tuolloin juuri eläkkeelle siirtynyt. Juha Joutsenlahti. Hän sai maksaa kalliisti tuosta rohkeudesta olla syyttömän puolella. Heti oikeudenkäynnin jlk hänet siirrettiin pois rikostutkintatehtävistä. Kuinka monta kertaa tulee vastaan rikosoikeuden käyntiä jossa syytetyn puolesta todistaa näin suuren poliisitutkinnan ei vaan yksi poliiseista vaan koko tutkinnan kärkikolmikko. Kokeneimmat ja tapausta heti läheltä tutkineet poliisit. Lehdistö ei kiinnittänyt tähän huomiota, entä tuomarit? Poliisilaitoskaan tuskin Joutsenlahtea rangaistessaan mietti että kyse ei ollut vain "yhdestä kurittomasta" poliisista.

    Anneli Auerilla on varmasti taustallaan vanhoja opiskelu tai työkavereita jotka uskovat hänen syyttömyyteensä. Nyt olisi hyvä aika heidänkin tulla esiin rohkeasti puhumaan hänen puolestaan.Erikoisinta onkin mielestäni se että näin suuren julkisuuden osakseen saaneen taustalta ei lehdistö ole saanut ongittua yhtään henkilöä jolla olisi pahaa kerrottavaa Anneli Auerista. Vanhaa seurustelukumppania, ilkeämielistä naapuria tms. Julkisuutta kalastavia ja rahan vuoksi vinkkejä tarjoavia kun Suomi tuntuu olevan pullollaan. Johtunee ehkä siitä että Anneliin tutustuneilla ei ole pahaa sanottavaa hänestä.

    Voimia Annelille painajaismaiseen koetokseensa. Syyttäjille toivon pysähtymistä miettimään onko kyseessä oman uransa kannalta tärkein ja näkyvin oikeustaistelu oman maineen puhdistamiseksi syyttömän perheen tuhoamisen arvoista. Yhteisten etujen ajaminen on heidän tehtävänsä. Viisautta ttoivon tuomareille nähdä totuus -vaikka heille esitettäisiin ihmeellisempää kun mitä tähän asti on yritetty. Mielikuvitukselle kun syyttäjillä ei tunnu olevan mitään rajoja tässä oikeudenkäynnissä. Hatun nosto vielä teille siviilirohkeudestanne upeat blogistinaiset!

    VastaaPoista
  2. Löysin bloginne, kun luin Apu-lehteä eilen. Minä annan kaiken tukeni Anneli Auerille. Uskon hänen olevan syytön kaikkiin syytöksiin. Hirveää ajatella että tämä tapaus on tuhonnut koko perheen ja kaikkien siihen kuuluvien jäsenten elämät ja mielenterveyden. Ja kuinka lapset tästä kärsivät. Lapset, jotka ovat aina vaikutuksille alttiita, ovat joutuneet kuuntelemaan koko äitinsä vankeusajan kauheuksia. Kenenpä pieni mieli ei alkais kehittää villejä tarinoita ja tapahtumia. Hävettää vain typerät suomalaiset jotka uskovat sensaatiolehtien kertomaa kyseenalaistamatta, tai ottamatta asioista selvää. Ja kuinka media saakin kaiken näyttämään vääristyneeltä. Mm. avun videoklippi Auerista on toisaalla julkaistu "järkyttävänä" videona. Minä en ainakaan näe siinä mitään järkyttävää vaan syytetyn henkilökohtaisen haastattelun ainoastaan. Tähän asti ainoa artikkeli, jossa Auerista ei ole tarkoituksella tehty hirviötä on Avun juttu. Ja tietenkin hovioikeuden päätös, jonka olen myös lukenut. Haluaisinkin haastaa ihmiset ottamaan asioista selvää muualta kuin iltalehtien lööpeistä, ja muodostamaan mielipiteensä vasta sen jälkeen. Toivon että tämä päättyy hyvin, ja Anneli saa oikeutta. Selväähän on, ettei mikään enää koskaan palaa ennalleen. Usko Suomalaiseen oikeuslaitokseen on mennyt, eikä se koskaan enää palaa. -Nina-

    VastaaPoista