Koskapa kaikki Annun ja Jensin tuomioon johtanut materiaali on salaiseksi julistettua, ei sitä voi julkisuudessa käsitellä. Mutta jotta runsaslukuisella blogiyleisöämme olisi uutta pohdittavaa ja ajanvietettä tarjolla, olenkin päättänyt siirtyä kirjoittamaan satuja ja tarinoita. Tässä ensimmäinen:
Olipa kerran Kirahvi, Norsu, Leijona ja Gaselli. Kuten tunnettua, norsut ovat suuria eläimiä, jotka syövät kymmeniä kiloja kasvisruokaa päivässä. Saattaisikin olettaa, että silloin tällöin Norsulla voisi olla vegaaniruokavalion aiheuttamia ilmavaivoja. Itse asiassa Kirahvi oli aivan vakuuttunut siitä, että savannilla silloin tällöin leijuva katku oli Norsun tuotoksia. Lopulta Kirahvi kyllästyi hajuun ja päätti todistaa Norsulle, että se aiheutti kanssaeläimilleen huomattavaa hajuhaittaa.
Kirahvi pohti asiaa aikansa ja totesi, että parasta on panna Norsun eteen kovat faktat, joihon ei olisi vastaan väittämistä. Kirahvi oli saanut suuren perinnön ja sillä olikin sen ansiosta varaa ostaa viidakkonetistä laite, joka rekisteröi pierulle tunnusomaisen rikin hajun. Laite saapuikin kiiltävään pakettiin pakattuna jo seuraavana päivänä ja Kirahvi laitetta testaamaan. Se söi suuren saavillisen papuja ja ituja ja kohta se paukauttikin oikein jättipierun. Laite toimi erinomaisesti. Mittari rekisteröi jopa rikkipäästön kellonajankin, joten nyt Kirahvin tarvitsi vain yön pimeinä tunteina hipsiä kiinnittämään anturi Norsun paksuun nahkaan ja jäädä odottelemaan paukkuja.
Kirahvi odotti ja odotti, mutta vaikka savannilla ajoittain leijuikin outo
katku, ei laite värähtänytkään. Sattuipa eräänä kuumana päivänä, että Norsua
alkoi kutittaa hännän juuresta ja se alkoi rapsuttaa pitkällä kärsällään
takapäätään, jolloin rikkimittarin anturi paljastui kutinan aiheuttajaksi.
Hetken laitetta ihmeteltyään Norsu huomasi anturin kyljessä lapun. Kirahvi oli
innoissaan unohtanut poistaa takuukuitin, joka paljasti laitteen
omistajan. Norsu marssi oikopäätä Kirahvin luokse ja pyysi selitystä moisen
häkkyrän olemassaololle. Kirahvi selitti laitteen olevan rikkimittari ja että
tarkoituksena oli ollut todistaa, että Norsu piereskelee. "No, mitäs se
mittari näyttää; onko tullut pieruja?", kysyi Norsu. Nolona Kirahvi joutui
tunnustamaan, että toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän. Kävi nimittäin niin, että Leijona oli jonkin aikaa mielinyt savannin kuninkaaksi ja vain Norsu oli sitä viisaampi ja vahvempi. Leijonasta ei tulisi kuningasta niin kauan kuin Norsu tallustelisi
savannilla. Aikansa ongelmaa pohdittuaan Leijona keksi ratkaisun. Leijona oli nimittäin kuullut Gasellinkin jupisevan savannilla
leijuvasta hajusta ja oivalsi ilmiön käyttökelpoisuuden omiin tarkoituksiinsa.
Se kutsui koolle eläimet ja aloitti: "Olen kutsunut teidät
koolle, koska me kaikki haluamme hengittää raikasta ilmaa. Nyt kuitenkin yksi
eläin, Norsu, on katsonut oikeudekseen pilata ilman meiltä kaikilta
piereskelyllään. Olen viimeisen viikon aikana ainakin kolme kertaa kuullut
kuinka Norsu on pieraissut. Minusta meillä on hyvä syy pyytää Norsua muuttamaan
muualle pilaamasta ilmaamme, vai mitä?"
Leijona oli erittäin tyytyväinen puheeseensa. Tyytyväisyyttä ei kestänyt
kuitenkaan kauan, kun selvisi, että Norsussa salaa ollut rikkimittari ei ollut
rekisteröinyt pienintäkään hajupäästöä viimeisen viikon sisällä. Leijonan
häkeltyi vain hetkeksi ja keksi: "Eipä tietenkään, kun se on juuri viimeisen
viikon aikana syönyt rikinhajun pieruista poistavaa ainetta, mutta kyllä
minä ne pierut kuulin kuitenkin."
Kukaan ei tietenkään ollut ennen kuullutkaan moisesta pierun hajuttomaksi tekevästä aineesta, mutta ne olivat valmiita nielemään Leijonan selityksen ja passittivat Norsun matkoihinsa. Ratkaisu oli lähes täydellinen: Leijona kruunattiin kuninkaaksi, Gasellin ei enää tarvinnut syödä Norsun tallaamaa ruohoa ja Kirahvikin totutteli olemaan huomaamatta savannilla edelleen leijuvaa lemua.
:)) lisää näitä satuja!! Ihanaa nauraa kaiken tämän todella raskaan ajan keskellä!! Suuri suru kaikilla heillä, jotka tuntevan Annun tai Jenssin. Onneksi heidän läheiset ja puolustajat ovat fiksuja älykkäitä ihmisiä ja kaiken lisäksi vielä verbaalisesti lahjakkaitakin. Eläköön äly. Kynä on miekkaa vahvempi! Oikeuden puolesta saa ja pitää taistella.
VastaaPoistaHauska tarina, varsinainen verbaalinen plajäys - itse Auerin juttuun kantaa ottamatta!
VastaaPoista