Juttelin tänään toimittaja Susanne Strömbergin kanssa
puhelimessa. Hän kirjoittaa Annusta ja meistä ja tästä blogista artikkelia
Apu-lehteen. Ou jeah, saadaan taas vähän julkisuutta.
Julkisuushakuisuutta on esitetty motiiviksi sille, miksi me
kirjoitamme tätä blogia. Kun omat osaamiset ja näytöt eivät riitä
parrasvaloihin, niin tällä lailla päästään edes lainavalossa tuikkimaan
hetkeksi. Muka.
Veikkaus ei voisi kovin paljon enempää mennä pieleen. Minulla
ei ole mitään hinkua päästä (tai joutua) omalla nimelläni ja naamallani
julkisuuteen. Itse asiassa ajatuskin siitä kammottaa minua. Haluan elää
rauhassa, tehdä töitä, kasvattaa lapsia ja harrastaa omia juttujani. En kaipaa
elämääni muuta kuin tuiki tavallista perhe-elämää.
Niina kirjoitti aikaisemmin rohkeudesta ja Ansku osoitti
sitä lupautumalla esiintymään A-studiossa. Susannen haastateltavaksi
suostuminen on minun yritykseni olla rohkea. Ei siksi, että pääsisin
julkisuuteen, vaan siitä huolimatta. Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on
mielipide, hänellä on oltava myös pokkaa esittää se omalla nimellään. Muussa
tapauksessa mielipiteensä voi kaikessa rauhassa tunkea sinne, minne aurinko ei
koskaan paista.
Olen siitä hyvässä asemassa, että voin ainakin jossain
määrin itse päättää ja säädellä sitä, millaista kuvaa minusta julkisuuteen
välittyy. Enkä onneksi ole kovin kiinnostava, tällainen tavis-lähiöäiti vaan. Annulta
oikeus yksityisyyteen ja oikeudenmukaiseen kohteluun on riistetty jo ajat
sitten. Hänellä ei ole mitään kontrollia siihen, mitä ja miten hänestä
julkisuudessa kirjoitetaan. Ja hänestähän tosiaan kirjoitetaan ihan mitä vaan.
Iltapäivälehdille Annu on pelkkä bisnes, keino myydä lisää
lehtiä. Totuus ja inhimillisyys on siinä pelissä heitetty romukoppaan jo ajat
sitten. Puolustautumiskyvyttömällä ihmisellä on helppo rahastaa.
Mietin joskus, uhraavatko Annusta roskajuttuja kirjoittavat toimittajat
tai häntä keskustelupalstoilla parjaavat kotisohvien sherlockholmesit ajatustakaan
sille, että heidän herjojensa ja valheittensa (jotka keskustelupalstoilla
hurskastelevasti verhotaan termin ”spekulaatio” taakse) kohteena on oikea
ihminen. Pohtivatko he koskaan, miltä tuntuisi itse olla samanlaisen
kirjoittelun kohteena? Millaista olisi, jos joku oma läheinen joutuisi samanlaiseen
julkisuusmyllyyn, johon Annu on vedetty? Olisiko kivaa? Tuntuisiko kohtelu
oikeudenmukaiselta?
Kyllä varmaan.
Olen varma, että Annu ei koskaan ole halunnut julkisuuteen. Tosin
ne muutamat haastattelut, joissa hän on yrittänyt puolustautua syytöksiltä ja
saada omaa näkökulmaansa julki, on tietenkin pahantahtoisesti sellaiseksi
tulkittu. Annu on pakotettu pelaamaan peliä, jota hän ei voi voittaa. Jos hän
vaikenee, hän on syyllinen; syytönhän julistaisi syyttömyyttään kovaäänisesti
koko maailmalle. Jos hän puhuu, hän on silti syyllinen; yrittää valehdella ja
manipuloida ja puhuu vielä ihan vääriä asioita väärillä sanoilla ja ilmeillä. Tekipä
tai sanoi Annu mitä tahansa, aina on ihmisiä, joiden mielestä juuri se teko on
aukoton osoitus hänen syyllisyydestään kaikkeen mahdolliseen pahaan.
Jos olisin pahantahtoinen ihminen, toivoisin näille
roskakirjoittajille samanlaista kohtelua kuin mihin Annu on joutunut. Mutta kun
en ole. En minä oikeasti toivo sitä kenellekään. Toivon vaan, että se jo
Annunkin kohdalta loppuisi.
Hienoa, että jaksatte puolustaa sitä Annelia, uskon myös itse, että hän on syytön ja todellakin joutunut vain kohteeksi, syylliseksi kun pitää saada joku muu kuin se todellinen syyllinen. Sitä sopii ihmetellä, että miksi näin kova into saada Anneli näyttämään syylliseltä. Toivotaan parasta, että tuomarit uskaltavat olla rohkeita ja uhmata syyttäjien näkökantoja, ei ole helppoa olla tuomari, joka päättää monien ihmisten kohtaloista. Tuomarikin on kuitenkin vaan ihminen, joka saattaa pelätä oman turvallisuutensakin puolesta. sen verran sairas soppa on koko juttu. Voimia kaikille, jotka tekevät töitä Annelin ja taksimiesystävän puolesta, tietäen, että he ovat syyttömiä väitettyihin tekoihin.
VastaaPoistaLaitoin omalla nimelläni yleisesti nähtäväksi puolustavan kommentin ja ....sennyt arvaa mitä siitä seuraa , kummallisia pelkureita ollaan nykyään ,....tuomitaan yhtään sen enempää miettimättä ,..tuntuu että koulukiusaaminen on aikuisenakin ainoa huvi , löysin vasta nyt tämän teidän Annelin tukipalstan terveisin.muri salin
VastaaPoista