torstai 25. lokakuuta 2012

Anneli Auer? Onks se joku laulaja?

Olen joutunut viettämään viimeaikoina aikaani Helsingissä veljeni asioita hoitamassa. Hänet haettiin kotoaan eräänä aamuna kahdeksan poliisin voimin, eikä hän ole sen jälkeen kotonaan käynyt.
Viikko veljeni pidätyksen jälkeen syyskuussa 2011 istahdin tietokoneeni ääreen Lontoon kodissani lukeakseni IltaSanomien otsikot. Tällä tapaa olen pyrkinyt pitämään kielitaitoa yllä, sekä pysymään ajantasalla tapahtumista Suomessa.

Meinasin pudota jakkaralta. Helsinkiläinen taksikuski pidätetty, asunut Raisiossa, epäillään Anneli Auerin rikoskumppaniksi. En silloin tiennyt kuka oli Anneli, muistin ainoastaan lukeneeni otsikoita Ulvilan surmasta. Ainoa asia, jonka tiesin oli, ettei veljeni ole rikollinen taikka kenenkään rikoskumppani, eikä hän tekisi ikinä mitään pahaa kenenkään lapsille. Hän on paremminkin suojelevainen lapsia kohtaan.

Luin uutisoinnin myöhään perjantai-iltana, ja minulla oli koko viikonloppu aikaa tutkia netistä mistä tässä asiassa on kyse. Kaivoin esille kaiken tiedon Annelista ja Ulvilan surmasta. Katsoin Annelin antamia videohaastatteluita. Luin tuntitolkulla kamalaakin kamalampaa tekstiä ja vihapuheita. Haravoin kaiken roskan seasta faktatietoja käyttööni.

Vaikka veljeni nimeä ei oltu annettu julkisuuteen, niin oli minun todella helppoa tunnistaa hänet lehtijutuista. Enkä ollut suinkaan ainoa. Poliisi oli vuotanut medialle, että hänen taksiyrityksensä mainostaa Annelin nettisivuilla. Veljeni nimi ja kaikki tiedot olivat salamannopeasti levitettyinä netin keskustelupalstoille. Sen jälkeen onkin ollut miltei mahdotonta löytää kuskeja “sille pedofiilifirmalle”.

Maanantaina soitin heti aamulla Poriin Satakunnan poliisilaitokselle tutkinnanjohtaja Erik Salonsaarelle. Kerroin hänelle, että hänellä on väärä mies putkassa. Kerroin hänelle perhehistoriastamme ja siitä, että minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena. Jens oli aikoinaan aivan raivoissaan, kun sai kuulla asiasta. Tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari vakuutteli minulle puhelimessa, ettei syyttömiä Suomessa vankilaan laiteta. Kyselin kuinka vakavasta tilanteesta on kyse, ja pitäisikö minun lähteä takaisin Suomeen, josta olin juuri palannut kaksi päivää ennen Jensin pidätystä. Saalonsaaren mielestä siihen ei ollut tarvetta.

Vaikka Annelin lasten nimiä ei oltu annettu julkisuuteen, oli heidätkin helppoa tunnistaa lehtijutuista. Asianajaja Miikka Hakasta on turha pitää syyllisenä asianosaisten lasten henkilöllisyyden paljastumisesta hänen jaettuaan Jensin kirjettä median edustajille.

Jensin kirjeen tavoin minäkin vannon kunniani ja omatuntoni kautta olevani aivan varma siitä, että Jens ja Anneli ovat syyttömiä näihin seksuaalirikos-väitteisiin. Veljeni olisi juossut kauhuissaan karkuun, jos Anneli olisi tarjonnut hänelle lapsiaan raiskattaviksi. Hän olisi myös soittanut poliisin paikalle, aivan kuten hän teki pelastaessaan pahoinpitelynuhrin kadulta työvuorossa ollessaan kesäkuussa 2011.

Jensin pidätys syyttömänä on ollut perheelleni kamala kokemus. Sillä on ollut kauaskantoisia vaikutuksia. Anneli on pahoitellut tilannetta, mutta eihän tämä ole hänen syy, eikä hänen lastensa syy.

Olen siis joutunut olemaan Helsingissä paljon enemmän kuin viimeisen viidentoista vuoden aikana. Se on ollut myös kivaa, sillä minulla on ollut mahdollisuus tavata vanhoja kavereita vuosien, ja jopa vuosikymmenten takaa. Olen myös tavannut ihania uusia kavereita. Älykkäitä ja mukavia ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät kirjoita nettiin vihapuheita ja käy polttamassa muiden taloja.

Ihaninta oli tavata niitä, jotka olivat säästyneet täysin Anneliin liittyvältä media- ja nettisaasteelta. Vastatessani laajaan kysymykseen “Moi, mitä sulle kuuluu?”  kahdella sanalla “Anneli Auer”, oli kysymys “Ai kuka se on? Joku laulaja vai?”

Susku, Jensin sisko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti