Olen kerta toisensa jälkeen luvannut itselleni, että en käy
netin keskustelupalstoilla lukemassa Annusta kirjoittuja keskusteluja. Syynä on
se, että en tahdo kestää sitä tympeää yksisilmäisyyttä, tyhjän päälle
rakennettua varmuutta, tarkoitushakuisia valheita ja suoranaista ilkeyttä,
joita monista viesteistä huokuu. Se tuntuu loukkaavalta, koska syytökset
kohdistuvat ihan oikeaan, elävään ja tuntevaan ihmiseen. Olen joskus yrittänyt
pahimpia kupruja oikoa – turhaan. Samat valheelliset väitteet ja syytökset
ilmaantuvat pian uudelleen, kun joku taas kerran keksii ne totena kertoa. Internetin
ihmemaassa paskapuheestakin tulee totta, kun sitä toistetaan riittävän usein.
Ystävän vinkistä erehdyin kuitenkin pitkästä aikaa lukemaan
keskusteluja. Tällä kertaa niissä ruodittiin tätä blogia. Se oli toki
odotettavissakin. Ensin nauratti, kun jotkut ilmeisesti ihan vakavissaan
epäilivät, että meitä kolmea ei oikeasti ole olemassa. Varmaan nimettömyyden
tai nimimerkin takaa huudellessa sellainen epäilys tuntuu loogiselta.
Sitten tietenkin pohdittiin meidän motiiviamme tämän blogin
kirjoittamiseen. Vinkki: motiivi löytyy blogin etusivulta ihan siitä otsikon
alta: ”Tällaisen Anneli Auerin me tunnemme.” Paino sanalla tunnemme, ihan
oikeasti ja oikeassa elämässä. Lööppeihin, lehtikuviin ja omaan samanhenkisten ryhmäkannustuksella
rakennettavaan mutu-fiilikseen tuntemisensa perustavia ”Auer-tietäjiä” netti on
jo pullollaan; siihen porukkaan emme halua sekaantua.
Ja toki pitää vielä kyseenalaistaa meidän ystävyytemme laatu
ja laajuus. Taka-ajatuksena lienee se, että jos ja kun me emme kuitenkaan tunne
Annua riittävän hyvin tai ole tarpeeksi hyviä ystäviä, meidän tietomme ja mielipiteemme
ja ajatuksemme ovat automaattisesti vääriä. Kuka tahansa lööppien perusteella
vankan (ja äänekkään) mielipiteen muodostanut foliopää on silloin
automaattisesti enemmän oikeassa ja paremmin perillä asioista kuin me. Näiden
ihmisten mielestä me olemme hyväuskoisia hölmöjä, ”Annu-faneja”, jotka eivät
pysty erottamaan totta valheesta ja jotka tuo umpikiero ja läpeensä paha Annu
on saanut aivopestyä.
Noh, Suomessahan on mielipiteen- ja uskonvapaus.
Ihan vakavissaan: minua ei kiinnosta sentin vertaa, mitä
mieltä internetin nimettömät mielipideautomaatit ovat minun ja Annun ystävyydestä.
Jos maailmassa on joku, jolle olen tästä ystävyydestä tilivelvollinen, niin se
on Annu. Kaikille teille muille sanon vain tämän: minä olen oikea ihminen. Tunnen
Anneli Auerin ja pidän häntä ystävänäni. Kaikki, mitä olen täällä Annusta kertonut, on totta.
Uskokaa jos uskotte, muussa tapauksessa voitte kaikessa
rauhassa jättää kirjoitukseni lukematta.
En ole käynyt enkä aio vastaisuudessakaan mennä mitään
näistä selittelemään tai puolustelemaan yhdellekään nimimerkin takaa asiaa
epäilevälle ihmiselle. Toki joskus ottaa oikein kunnolla päähän lukea mitä
mielikuvituksellisimpia juttuja Annusta, mutta yritän aina pitää mielessäni
suuren viisauden: Don´t argue with idiots. They´ll drag you down to their level and beat you with
experience.
Suosittelen samaa mottoa myös Anskulle ja Niinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti