keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Näin syntyy tarina

Haastattelija: Joo. Sä oot aika taitava salakuuntelemaan vissiin vai?
Lapsi: Joo. (hymyilee).
H: Ja sä oot hiippaillu sinne ja?
L: Aina hiippaillu siihen.

H: Joo.
L: Että meiän pitää, et me ei saada sitten mitään muuta kertoa.
H: Mmm. No onko äiti uhkaillu jollakin tai?
L: Tai sit se on tehny niin tai muuta ja sit se on ollut näin. (heristää nyrkkiä).
H: No onko äiti uhannu että hän tekee jotain tai?
L: On uhannu että sitte se lyö meitä tai sitte se tappaa meiät tai.

H: Nii. Joo. Sä menit sinne aina vähän niinkö pakoon, niinkö?
L: (äännähtää myöntävästi)
H: ...kotona ei ollu kiva olla.

H: Joo, joo. No tota, sen perusteella mitä sä oot mulle nyt kertonu ni musta vaikuttaa siltä et sä oot tienny jo pitkään, jo monta vuotta että...
L: Oon monta vuotta tienny
H: ...miten isä on murhattu.
L: Mut sit mä en oo uskaltanu kertoo enkä mä oo saanu kertoo kellekään ja.
H: Nii
L: Nyt mä vast oon uskaltanu kertoo.
H: Joo. Kuinka pitkään sä oot tienny sen että miten isä on murhattu? Kuin monta vuotta?

H: Missä huoneessa hän sitä piti?
L: Se oli keittiössä.
H: Joo. No tota, joo, et se oli se eri mitä sä näit sillon siellä Ulvilassa, niinkö?
L: Joo.
H: Hyvä.

***************

Karmeintä tässä yllä kuvatussa pätkässä ei suinkaan ole se, että lapsi sanoo äidin uhanneen lyödä tai tappaa, vaan karmeinta on se, että haastattelija laittaa lapselle sanat suuhun EIKÄ EDES JÄLKIKÄTEEN TAJUA NÄIN TEHNEENSÄ, vaikka hänen pitäisi nimenomaan olla koulutettu haastattelukniikoihin, joissa ei johdatella haastateltavaa.

Koko soppa eli kaksi oikeudenkäyntiä ovat alkaneet erittäin mitättömästä, arkipäiväisestä tilanteesta, jossa lapsi on tuhrinut itsensä ja häntä on siitä moitittu tyyliin: Mistä sä olet toimmoista oppinut? Lapsi on, kuten lasten kuuluukin, ottanut kysymyksen kirjaimellisesti ja keksinyt hätäpäissään ratkaisuksi: "Isosiskolta", mikä onkin ollut mainio keksintö, koska isosisko ei ole paikalla ollut puolustamassa itseään ja isosisko on muutenkin ollut huonossa huudossa kyseisten aikuisten silmissä. Ja lapsi kyllä tietää, kenestä ei pidetä. Ja tästä ohi mennen heitetystä moitteesta ja retorisesta kysymyksestä: "Mistä sä tuollaista olet oppinut?" on lähtenyt liikkeelle kaikki tarinat, joita nyt kuunnellaan eri oikeusasteissa suljettujen ja avointen ovien takana.

Näiltä lapsilta on tuosta heitosta alkaen kyselty ja kyselty ja kyselemästäkin päästyä kyselty. Ja kannustettu ja heitetty ideoita, mitä voisi vielä kertoa ja lapsethan ovat tehneet työtä käskettyä ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä itseensä kun näin hienoja tarinoita on yhdessä saatu aikaiseksi. Että silleen. Kyllä pistää vihaksi aikuisten ihmisten tyhmyys.

2 kommenttia:

  1. Suomi taitaa olla niitä harvoja maita missä lapsen (7V) todistusta voidaan käyttää Äitiä vastaan. Eikös tämän pitänyt olla oikeusvaltio.....?

    VastaaPoista
  2. Läheisten perheenjäsenten käyttö todistelussa on mielestäni aika arveluttavaa.
    Sekin että henkilöä voidaan kuulusteluissa johdatella puhumaan itseään vastaan, varsinkin jos ei ole oikeusavustajaa paikalla, on mielestäni osoitus puutteellisesta oikeusvaltiokäytännöstä. Ei myöskään ole oikein kuulustella väsynyttä tai sairasta henkilöä, ei ainakaan niin, että sanomisia voidaan käyttää häntä itseään vastaan. Koko seksuaalirikosjuttu on minusta erittäin outo. Salaisen oikeudenkäynnin seurauksena minusta alkoi vaan vahvasti tuntumaan siltä, että Auerin päälle koetetaan kasata kaikki mahdolliset synnit lumivyörynomaisesti, jotta hän ei pysty riittävästi puolustautumaan. Itse pidän Aueria täysin syyttömänä ja minusta hänet tulisi välittömästi vapauttaa. Häpeäpilkku suomalaiselle oikeuslaitokselle. Tässä on väistämättä tulleet mieleen 30 luvun NL:n näytösoikeudenkäynnit....

    VastaaPoista